Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
Että vastatuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat ollu hällä takana,
Mut kuka uskois et on olemassa surullisia keijuja?
Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
yritin lukee tänää viimesimpii päiväkirjamerkintöi. harmi ku ne tekstit oli ihan kyynelten sotkemii.
1 kommentti:
:'(
Lähetä kommentti